yleislääkäri
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
yleislääkäri (6)
- (lääketiede) yleislääketieteen erikoislääkäri
- lääkärin peruskoulutuksen saanut erikoistumaton lääkäri
- perusterveydenhuollossa valikoitumattomia potilaita hoitava lääkäri
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈylei̯sˌlæːkæri/
- tavutus: y‧leis‧lää‧kä‧ri
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | yleislääkäri | yleislääkärit |
genetiivi | yleislääkärin | yleislääkärien yleislääkäreiden yleislääkäreitten |
partitiivi | yleislääkäriä | yleislääkäreitä yleislääkärejä |
akkusatiivi | yleislääkäri; yleislääkärin |
yleislääkärit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | yleislääkärissä | yleislääkäreissä |
elatiivi | yleislääkäristä | yleislääkäreistä |
illatiivi | yleislääkäriin | yleislääkäreihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | yleislääkärillä | yleislääkäreillä |
ablatiivi | yleislääkäriltä | yleislääkäreiltä |
allatiivi | yleislääkärille | yleislääkäreille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | yleislääkärinä | yleislääkäreinä |
translatiivi | yleislääkäriksi | yleislääkäreiksi |
abessiivi | yleislääkärittä | yleislääkäreittä |
instruktiivi | – | yleislääkärein |
komitatiivi | – | yleislääkäreine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | yleislääkäri- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
yhdyssana sanoista yleinen ja lääkäri
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- yleislääkäri Kielitoimiston sanakirjassa