yleislääkäri

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

yleislääkäri (6)

  1. (lääketiede) yleislääketieteen erikoislääkäri
  2. lääkärin peruskoulutuksen saanut erikoistumaton lääkäri
  3. perusterveydenhuollossa valikoitumattomia potilaita hoitava lääkäri

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈylei̯sˌlæːkæri/
  • tavutus: y‧leis‧lää‧kä‧ri

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi yleislääkäri yleislääkärit
genetiivi yleislääkärin yleislääkärien
yleislääkäreiden
yleislääkäreitten
partitiivi yleislääkäriä yleislääkäreitä
yleislääkärejä
akkusatiivi yleislääkäri;
yleislääkärin
yleislääkärit
sisäpaikallissijat
inessiivi yleislääkärissä yleislääkäreissä
elatiivi yleislääkäristä yleislääkäreistä
illatiivi yleislääkäriin yleislääkäreihin
ulkopaikallissijat
adessiivi yleislääkärillä yleislääkäreillä
ablatiivi yleislääkäriltä yleislääkäreiltä
allatiivi yleislääkärille yleislääkäreille
muut sijamuodot
essiivi yleislääkärinä yleislääkäreinä
translatiivi yleislääkäriksi yleislääkäreiksi
abessiivi yleislääkärittä yleislääkäreittä
instruktiivi yleislääkärein
komitatiivi yleislääkäreine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo yleislääkäri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

yhdyssana sanoista yleinen ja lääkäri

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]