yksioikoisuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
yksioikoisuus (40)
- se, että on yksioikoinen
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | yksioikoisuus | yksioikoisuudet |
| genetiivi | yksioikoisuuden | yksioikoisuuksien |
| partitiivi | yksioikoisuutta | yksioikoisuuksia |
| akkusatiivi | yksioikoisuus; yksioikoisuuden |
yksioikoisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | yksioikoisuudessa | yksioikoisuuksissa |
| elatiivi | yksioikoisuudesta | yksioikoisuuksista |
| illatiivi | yksioikoisuuteen | yksioikoisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | yksioikoisuudella | yksioikoisuuksilla |
| ablatiivi | yksioikoisuudelta | yksioikoisuuksilta |
| allatiivi | yksioikoisuudelle | yksioikoisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | yksioikoisuutena | yksioikoisuuksina |
| translatiivi | yksioikoisuudeksi | yksioikoisuuksiksi |
| abessiivi | yksioikoisuudetta | yksioikoisuuksitta |
| instruktiivi | – | yksioikoisuuksin |
| komitatiivi | – | yksioikoisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | yksioikoisuude- | |
| vahva vartalo | yksioikoisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
yksioikoisuut- | |
Etymologia[muokkaa]
sanan yksioikoinen vartalosta yksioikois- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on yksioikoinen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- yksioikoisuus Kielitoimiston sanakirjassa