yksiö

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

yksiö (3)

  1. asunto, jossa on yksi huone keittiön tai keittokomeron lisäksi, esim. 1h+k
    Matti ja Maija asuvat nyt yksiössä, mutta muuttanevat pian suurempaan.
  2. (matematiikka) joukko, jossa on täsmälleen yksi alkio

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈyksiø/
  • tavutus: yk‧si‧ö

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi yksiö yksiöt
genetiivi yksiön yksiöiden
yksiöitten
partitiivi yksiötä yksiöitä
akkusatiivi yksiö;
yksiön
yksiöt
sisäpaikallissijat
inessiivi yksiössä yksiöissä
elatiivi yksiöstä yksiöistä
illatiivi yksiöön yksiöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi yksiöllä yksiöillä
ablatiivi yksiöltä yksiöiltä
allatiivi yksiölle yksiöille
muut sijamuodot
essiivi yksiönä yksiöinä
translatiivi yksiöksi yksiöiksi
abessiivi yksiöttä yksiöittä
instruktiivi yksiöin
komitatiivi yksiöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo yksiö-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • yksiö Kielitoimiston sanakirjassa