yksiö

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

yksiö (3)

  1. asunto, jossa on yksi huone keittiön tai keittokomeron lisäksi, esim. 1h+k
    Matti ja Maija asuvat nyt yksiössä, mutta muuttanevat pian suurempaan.
  2. (matematiikka) joukko, jossa on täsmälleen yksi alkio

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi yksiö yksiöt
genetiivi yksiön yksiöiden
yksiöitten
(yksiöin)
partitiivi yksiötä yksiöitä
akkusatiivi yksiö; yksiön yksiöt
Sisäpaikallissijat
inessiivi yksiössä yksiöissä
elatiivi yksiöstä yksiöistä
illatiivi yksiöön yksiöihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi yksiöllä yksiöillä
ablatiivi yksiöltä yksiöiltä
allatiivi yksiölle yksiöille
Muut
essiivi yksiönä yksiöinä
translatiivi yksiöksi yksiöiksi
abessiivi yksiöttä yksiöittä
instruktiivi yksiöin
komitatiivi yksiöine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]