yksiö
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
Suomi [muokkaa]
Substantiivi [muokkaa]
yksiö (3)
- asunto, jossa on yksi huone keittiön tai keittokomeron lisäksi, esim. 1h+k
- Matti ja Maija asuvat nyt yksiössä, mutta muuttanevat pian suurempaan.
- (matematiikka) joukko, jossa on täsmälleen yksi alkio
Taivutus [muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | yksiö | yksiöt |
| genetiivi | yksiön | yksiöiden yksiöitten (yksiöin) |
| partitiivi | yksiötä | yksiöitä |
| akkusatiivi | yksiö; yksiön | yksiöt |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | yksiössä | yksiöissä |
| elatiivi | yksiöstä | yksiöistä |
| illatiivi | yksiöön | yksiöihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | yksiöllä | yksiöillä |
| ablatiivi | yksiöltä | yksiöiltä |
| allatiivi | yksiölle | yksiöille |
| Muut | ||
| essiivi | yksiönä | yksiöinä |
| translatiivi | yksiöksi | yksiöiksi |
| abessiivi | yksiöttä | yksiöittä |
| instruktiivi | – | yksiöin |
| komitatiivi | – | yksiöine- + omistusliite |
Käännökset [muokkaa]
1. asunto
|
|
2. joukko
|