yhtiö

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

yhtiö (3)

  1. (taloustiede, oikeustiede) yhden tai useamman henkilön taloudellisen edun hankkimiseksi muodostama toiminimellä varustettu yhteenliittymä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈyht̪iø/
  • tavutus: yh‧ti‧ö

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi yhtiö yhtiöt
genetiivi yhtiön yhtiöiden
yhtiöitten
partitiivi yhtiötä yhtiöitä
akkusatiivi yhtiö;
yhtiön
yhtiöt
sisäpaikallissijat
inessiivi yhtiössä yhtiöissä
elatiivi yhtiöstä yhtiöistä
illatiivi yhtiöön yhtiöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi yhtiöllä yhtiöillä
ablatiivi yhtiöltä yhtiöiltä
allatiivi yhtiölle yhtiöille
muut sijamuodot
essiivi yhtiönä yhtiöinä
translatiivi yhtiöksi yhtiöiksi
abessiivi yhtiöttä yhtiöittä
instruktiivi yhtiöin
komitatiivi yhtiöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo yhtiö-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Wolmar Schildtin käyttöön ottama uudissana[1][2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

energiayhtiö, kaivosyhtiö, kartonkiyhtiö, kiinteistöyhtiö, kommandiittiyhtiö, kriisiyhtiö, käänneyhtiö, lihayhtiö, lähiyhtiö, metsäyhtiö, osakeyhtiö, peliyhtiö, pörssiyhtiö, rahastoyhtiö, selluyhtiö, taloyhtiö, teleyhtiö, teräsyhtiö, vakuutusyhtiö, varainhoitoyhtiö, verkkoyhtiö, vesiyhtiö, yhtiöjärjestys, yhtiökokous, yhtiökumppani, yhtiökumppanuus, yhtiölaina, yhtiömies, yhtiömuoto, yhtiörakenne, yhtiövastike, yhtiövalta

Yläkäsitteet[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kommandiittiyhtiö, osakeyhtiö, yhtiömies, yhtiömuoto

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • yhtiö Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Heikki Leskinen: Wolmar Schildt "tieteen ja taiteen isä" (toim. Mauno Jokipii). Jyväskylä: Atena, 1993.
  2. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.