yhteinen edellytys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

yhteinen edellytys

  1. (oikeustiede) velvoiteoikeudessa edellytys, jonka olemassaolon molemmat tai kaikki oikeustoimen osapuolet ovat olettaneet tai heidän katsotaan olettaneen oikeaksi

Käännökset[muokkaa]