välkkä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

välkkä (10-A)

  1. (slangia, koulu-) välitunti
    Koht alkaa välkkä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋælkːæ/, [ˈʋælk̟ːæ]
  • tavutus: välk‧kä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi välkkä välkät
genetiivi välkän välkkien
(välkkäin)
partitiivi välkkää välkkiä
akkusatiivi välkkä;
välkän
välkät
sisäpaikallissijat
inessiivi välkässä välkissä
elatiivi välkästä välkistä
illatiivi välkkään välkkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi välkällä välkillä
ablatiivi välkältä välkiltä
allatiivi välkälle välkille
muut sijamuodot
essiivi välkkänä välkkinä
translatiivi välkäksi välkiksi
abessiivi välkättä välkittä
instruktiivi välkin
komitatiivi välkkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo välkä-
vahva vartalo välkkä-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

lyhentynyt varhaisemmasta muodosta välkkäri[1]

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Heikki Paunonen: Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii. Stadin slangin suursanakirja, s. 26. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23239-4.