vor

Islanti

Pronomini

vor

1. (persoonapronomini, taivutusmuoto, vanhahtava) genetiivimuoto sanasta vér

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö			monikko
	epämääräinen	määräinen		epämääräinen	määräinen
nominatiivi	vor	vorið		vor	vorin
akkusatiivi	vor	vorið		vor	vorin
datiivi	vori	vorinu		vorum	vorunum
genetiivi	vors	vorsins		vora	voranna

vor n.

1. kevät

Romania

Verbi

vor

1. (taivutusmuoto) monikon 3. persoona verbistä vrea

Saksa

Prepositio

vor (+ akkusatiivi/datiivi)

1. (+ akkusatiivi) eteen
2. (+ datiivi) edessä
3. (+ datiivi) ilmaisee syytä

   ~ Angst pelko jstk

Huomautukset

• Kiteytyneissä sanonnoissa ja varsinkin puhekielessä prepositio sulautuu monesti määräiseen artikkeliin.

vor + das → vors

vor + dem → vorm

• Tietyt verbit vaativat nimenomaan tätä prepositiota.

datiivin kanssa: behüten ('suojella, varjella'; joltakin), (be)schützen ('suojella'; joltakin), bewahren ('suojella, varjella'; joltakin), (er)retten ('pelastaa'; joltakin), erröten, vergehen, warnen ('varoittaa'; jostakin)

refleksiiviset, datiivin kanssa: ekeln, fürchten, schämen

Liittyvät sanat

Johdokset

• adverbit: davor, hervor, wovor

Tšekki

Substantiivi

vor m.

1. lautta

Synonyymit

• plť

Liittyvät sanat

• vorař