voilokki

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

voilokki (5-A)[1]

  1. paksu, huopamainen, pehmusteena ja eristeenä käytettävä villakangas
  2. puolipaksu vanutettu huopa
  3. (hevosurheilu) satulahuopa tai ravihevosen selkään laitettava numerolappu

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋoi̯lokːi/
  • tavutus: voi‧lok‧ki

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi voilokki voilokit
genetiivi voilokin voilokkien
(voilokkein)
partitiivi voilokkia voilokkeja
akkusatiivi voilokki;
voilokin
voilokit
sisäpaikallissijat
inessiivi voilokissa voilokeissa
elatiivi voilokista voilokeista
illatiivi voilokkiin voilokkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi voilokilla voilokeilla
ablatiivi voilokilta voilokeilta
allatiivi voilokille voilokeille
muut sijamuodot
essiivi voilokkina voilokkeina
translatiivi voilokiksi voilokeiksi
abessiivi voilokitta voilokeitta
instruktiivi voilokein
komitatiivi voilokkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo voiloki-
vahva vartalo voilokki-
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-A