virsta

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Virsta Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

virsta (9)[1]

  1. vanha venäläinen matkan yksikkö, joka vastaa 1066,80 metriä
  2. vanha suomalainen matkan yksikkö, joka on kymmenesosa ruotsalaisesta peninkulmasta eli 1068,80 metriä
    Parempi virsta väärää kuin vaaksa vaaraa.
  3. (Ruotsin virsta) Suomessa epävirallisesti vuoden 1827 jälkeen käytetty nimitys neljännespeninkulmasta

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋirst̪ɑ/
  • tavutus: virs‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi virsta virstat
genetiivi virstan virstojen
(virstain)
partitiivi virstaa virstoja
akkusatiivi virsta;
virstan
virstat
sisäpaikallissijat
inessiivi virstassa virstoissa
elatiivi virstasta virstoista
illatiivi virstaan virstoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi virstalla virstoilla
ablatiivi virstalta virstoilta
allatiivi virstalle virstoille
muut sijamuodot
essiivi virstana virstoina
translatiivi virstaksi virstoiksi
abessiivi virstatta virstoitta
instruktiivi virstoin
komitatiivi virstoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo virsta-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

slaavilainen laina[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

ruotsinvirsta, ryssänvirsta, sudenvirsta, virstanpylväs

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • virsta Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 366. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.