vika

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

vika (9) (ei vertailuasteita)

  1. (arkikieltä) viimeinen

Käännökset[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vika (9-D) (monikko viat)

  1. virhe, puute, toimimattomuus
    Onko autossa vikoja?
  2. syy
    Se ei ollut minun vikani.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈʋikɑ]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi vika viat
genetiivi vian vikojen
(vikain)
partitiivi vikaa vikoja
akkusatiivi vika; vian viat
Sisäpaikallissijat
inessiivi viassa vioissa
elatiivi viasta vioista
illatiivi vikaan vikoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi vialla vioilla
ablatiivi vialta vioilta
allatiivi vialle vioille
Muut
essiivi vikana vikoina
translatiivi viaksi vioiksi
abessiivi viatta vioitta
instruktiivi vioin
komitatiivi vikoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Islanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
epämääräinen määräinen epämääräinen määräinen
nominatiivi vika vikan vikur vikurnar
akkusatiivi viku vikuna vikur vikurnar
datiivi viku vikunni vikum vikunum
genetiivi viku vikunnar vika vikanna

vika f.

  1. viikko

Ruotsi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

vika (epäsäännöllinen)

  1. taittaa; laskostaa

Taivutus[muokkaa]

Taivutus – vika
Persoonamuodot
muoto aktiivi passiivi
preesens viker viks, vikes
imperfekti vek veks
supiini vikit vikits
imperatiivi vik
Nominaalimuodot

tai

Taivutus – vika
Persoonamuodot
muoto aktiivi passiivi
preesens viker viks,
vikes
imperfekti vikte viktes
supiini vikt vikts
imperatiivi vik
Nominaalimuodot
  • aktiivin infinitiivi: vika
  • passiivin infinitiivi: vikas
  • aktiivin part. prees: vikande
  • passiivin part. prees: vikandes
  • part. perf.: yl. vikt, n. vikt, määr./mon. vikta