vika

Suomi

Adjektiivi

vika (9) (ei vertailuasteita)

1. (arkikieltä) viimeinen

Käännökset

Kts. viimeinen

Substantiivi

vika (9-D) (monikko viat)

1. virhe, puute, toimimattomuus

   Onko autossa vikoja?

2. syy

   Se ei ollut minun vikani.

Ääntäminen

• IPA: [ˈʋikɑ]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	vika	viat
genetiivi	vian	vikojen (vikain)
partitiivi	vikaa	vikoja
akkusatiivi	vika; vian	viat
Sisäpaikallissijat
inessiivi	viassa	vioissa
elatiivi	viasta	vioista
illatiivi	vikaan	vikoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	vialla	vioilla
ablatiivi	vialta	vioilta
allatiivi	vialle	vioille
Muut
essiivi	vikana	vikoina
translatiivi	viaksi	vioiksi
abessiivi	viatta	vioitta
instruktiivi	–	vioin
komitatiivi	–	vikoine- + omistusliite

Käännökset

1. virhe

englanti: failure, error, fault puola: wada f.

ruotsi: fel saksa: Fehler m.

2. syy

englanti: fault

Islanti

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö			monikko
	epämääräinen	määräinen		epämääräinen	määräinen
nominatiivi	vika	vikan		vikur	vikurnar
akkusatiivi	viku	vikuna		vikur	vikurnar
datiivi	viku	vikunni		vikum	vikunum
genetiivi	viku	vikunnar		vika	vikanna

vika f.

1. viikko

Ruotsi

Verbi

vika (epäsäännöllinen)

1. taittaa; laskostaa

Taivutus

Taivutus – vika
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	viker	viks, vikes
imperfekti	vek	veks
supiini	vikit	vikits
imperatiivi	vik	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: vika
• passiivin infinitiivi: vikas
• aktiivin part. prees: vikande
• passiivin part. prees: vikandes
• part. perf.: yl. viken, n. viket, määr./mon. vikna

tai

Taivutus – vika
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	viker	viks, vikes
imperfekti	vikte	viktes
supiini	vikt	vikts
imperatiivi	vik	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: vika
• passiivin infinitiivi: vikas
• aktiivin part. prees: vikande
• passiivin part. prees: vikandes
• part. perf.: yl. vikt, n. vikt, määr./mon. vikta