viitta

Suomi

Substantiivi

viitta (9-C)

1. hihaton harteilla pidettävä pitkä vaatekappale
2. tienviitta, opaste

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	viitta	viitat
genetiivi	viitan	viittojen (viittain)
partitiivi	viittaa	viittoja
akkusatiivi	viitta; viitan	viitat
Sisäpaikallissijat
inessiivi	viitassa	viitoissa
elatiivi	viitasta	viitoista
illatiivi	viittaan	viittoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	viitalla	viitoilla
ablatiivi	viitalta	viitoilta
allatiivi	viitalle	viitoille
Muut
essiivi	viittana	viittoina
translatiivi	viitaksi	viitoiksi
abessiivi	viitatta	viitoitta
instruktiivi	–	viitoin
komitatiivi	–	viittoine- + omistusliite

Käännökset

1. pitkä vaatekappale

englanti: cape, cloak, (tuomarin) robe espanja: capa f., manto m. esperanto: mantelo ido: mantelo, macfarlane italia: cappa f., mantello m.

ranska: (tuomarin) robe ruotsi: mantel saksa: Umhang m., Mantel m., Cape n. viro: mantel

2. tienviitta, opaste

englanti: señal f. saksa: Wegweiser m., Schild n.

venäjä: указатель m.

Liittyvät sanat

Synonyymit

• kaapu

Vieruskäsitteet

• poncho