viisastuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
viisastuminen (38)
- teonnimi verbistä viisastua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viisastuminen | viisastumiset |
| genetiivi | viisastumisen | viisastumisten viisastumisien |
| partitiivi | viisastumista | viisastumisia |
| akkusatiivi | viisastuminen; viisastumisen |
viisastumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viisastumisessa | viisastumisissa |
| elatiivi | viisastumisesta | viisastumisista |
| illatiivi | viisastumiseen | viisastumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viisastumisella | viisastumisilla |
| ablatiivi | viisastumiselta | viisastumisilta |
| allatiivi | viisastumiselle | viisastumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viisastumisena (viisastumisna) |
viisastumisina |
| translatiivi | viisastumiseksi | viisastumisiksi |
| abessiivi | viisastumisetta | viisastumisitta |
| instruktiivi | – | viisastumisin |
| komitatiivi | – | viisastumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | viisastumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
viisastumis- | |