viikinki
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
Suomi [muokkaa]
Substantiivi [muokkaa]
- Skandinaviasta peräisin olleita kauppiaita ja sotureita n. 800–1000-luvuilla
Taivutus [muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | viikinki | viikingit |
| genetiivi | viikingin | viikinkien (viikinkein) |
| partitiivi | viikinkiä | viikinkejä |
| akkusatiivi | viikinki; viikingin | viikingit |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viikingissä | viikingeissä |
| elatiivi | viikingistä | viikingeistä |
| illatiivi | viikinkiin | viikinkeihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viikingillä | viikingeillä |
| ablatiivi | viikingiltä | viikingeiltä |
| allatiivi | viikingille | viikingeille |
| Muut | ||
| essiivi | viikinkinä | viikinkeinä |
| translatiivi | viikingiksi | viikingeiksi |
| abessiivi | viikingittä | viikingeittä |
| instruktiivi | – | viikingein |
| komitatiivi | – | viikinkeine- + omistusliite |
Etymologia [muokkaa]
Yhden teorian mukaan nimi tulee viikinkien tavasta hyökkäillä merenlahdista (esim. ruots. vik) ohi purjehtivien laivojen kimppuun. Toisen teorian mukaan sana on peräisin latinan kauppapaikkaa merkitsevästä sanasta vicus.[1]
Käännökset [muokkaa]
Liittyvät sanat [muokkaa]
Yhdyssanat [muokkaa]
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Heikkilä, Tuomas. Viikingit. Euroopan synty. Keskiajan historia. Edita. Helsinki. 2004. ISBN 951-37-4182-6: s. 88–89
