viihdyttäjä
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
viihdyttäjä (10)
- henkilö, joka viihdyttää
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋiːhdyt̪ˌt̪æjæ/
- tavutus: viih‧dyt‧tä‧jä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viihdyttäjä | viihdyttäjät |
| genetiivi | viihdyttäjän | viihdyttäjien (viihdyttäjäin) |
| partitiivi | viihdyttäjää | viihdyttäjiä |
| akkusatiivi | viihdyttäjä; viihdyttäjän |
viihdyttäjät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viihdyttäjässä | viihdyttäjissä |
| elatiivi | viihdyttäjästä | viihdyttäjistä |
| illatiivi | viihdyttäjään | viihdyttäjiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viihdyttäjällä | viihdyttäjillä |
| ablatiivi | viihdyttäjältä | viihdyttäjiltä |
| allatiivi | viihdyttäjälle | viihdyttäjille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viihdyttäjänä | viihdyttäjinä |
| translatiivi | viihdyttäjäksi | viihdyttäjiksi |
| abessiivi | viihdyttäjättä | viihdyttäjittä |
| instruktiivi | – | viihdyttäjin |
| komitatiivi | – | viihdyttäjine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | viihdyttäjä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö, joka viihdyttää
|
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- viihdyttäjä Kielitoimiston sanakirjassa