vierre
Katso myös: Vierre |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- oluenvalmistuksessa nestemäinen suodos, joka saadaan mäskäyksen jälkeen lopputuotteen siilauksessa
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋie̯rːeˣ/
- tavutus: vier‧re
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vierre | vierteet |
genetiivi | vierteen | vierteiden vierteitten |
partitiivi | vierrettä | vierteitä |
akkusatiivi | vierre; vierteen |
vierteet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vierteessä | vierteissä |
elatiivi | vierteestä | vierteistä |
illatiivi | vierteeseen | vierteisiin vierteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vierteellä | vierteillä |
ablatiivi | vierteeltä | vierteiltä |
allatiivi | vierteelle | vierteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vierteenä | vierteinä |
translatiivi | vierteeksi | vierteiksi |
abessiivi | vierteettä | vierteittä |
instruktiivi | – | viertein |
komitatiivi | – | vierteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | viertee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
vierret- |
Etymologia[muokkaa]
vanha germaaninen laina[2]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- vierre Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-K
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.