vierre

Wikisanakirjasta
Katso myös: Vierre

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vierre (48-K)[1]

  1. oluenvalmistuksessa nestemäinen suodos, joka saadaan mäskäyksen jälkeen lopputuotteen siilauksessa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋie̯rːeˣ/
  • tavutus: vier‧re

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vierre vierteet
genetiivi vierteen vierteiden
vierteitten
partitiivi vierrettä vierteitä
akkusatiivi vierre;
vierteen
vierteet
sisäpaikallissijat
inessiivi vierteessä vierteissä
elatiivi vierteestä vierteistä
illatiivi vierteeseen vierteisiin
vierteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vierteellä vierteillä
ablatiivi vierteeltä vierteiltä
allatiivi vierteelle vierteille
muut sijamuodot
essiivi vierteenä vierteinä
translatiivi vierteeksi vierteiksi
abessiivi vierteettä vierteittä
instruktiivi viertein
komitatiivi vierteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo viertee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
vierret-

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kantavierre

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • vierre Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-K
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.