vieri

Wikisanakirjasta
Katso myös: Vieri

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vieri (26)

  1. alue välittömästi jonkin vieressä
    Seinävieri, aitovieri

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋie̯ri/, [ˈʋie̞̯.ri]
  • tavutus: vie‧ri

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vieri vieret
genetiivi vieren vierten
vierien
partitiivi viertä vieriä
akkusatiivi vieri;
vieren
vieret
sisäpaikallissijat
inessiivi vieressä vierissä
elatiivi vierestä vieristä
illatiivi viereen vieriin
ulkopaikallissijat
adessiivi vierellä vierillä
ablatiivi viereltä vieriltä
allatiivi vierelle vierille
muut sijamuodot
essiivi vierenä vierinä
translatiivi viereksi vieriksi
abessiivi vierettä vierittä
instruktiivi vierin
komitatiivi vierine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo viere-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
vier-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • vieri Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi[muokkaa]

vieri

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä vieriä
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä vieriä
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä vieriä
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä vieriä