viehe
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
viehe (48)
- siimaan kiinnitettävä kalastusväline, jonka koukkuun tai koukkuihin houkutellaan petokalaa tarttumaan
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋie̯heˣ/
- tavutus: vie‧he
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viehe | vieheet |
| genetiivi | vieheen | vieheiden vieheitten |
| partitiivi | viehettä | vieheitä |
| akkusatiivi | viehe; vieheen |
vieheet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vieheessä | vieheissä |
| elatiivi | vieheestä | vieheistä |
| illatiivi | vieheeseen | vieheisiin vieheihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vieheellä | vieheillä |
| ablatiivi | vieheeltä | vieheiltä |
| allatiivi | vieheelle | vieheille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vieheenä | vieheinä |
| translatiivi | vieheeksi | vieheiksi |
| abessiivi | vieheettä | vieheittä |
| instruktiivi | – | viehein |
| komitatiivi | – | vieheine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | viehee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
viehet- | |
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Alakäsitteet[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- viehe Kielitoimiston sanakirjassa