verottaja

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

verottaja (10)[1]

  1. veroja keräävä viranomainen; veroviranomainen; pohjimmiltaan valtio
    Verottajan ote rakennustyömaista tiukentuu (kauppalehti.fi)
    verottaja määrää kiinteistön verotusarvon

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋerot̪ˌt̪ɑjɑ/
  • tavutus: ve‧rot‧ta‧ja

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi verottaja verottajat
genetiivi verottajan verottajien
(verottajain)
partitiivi verottajaa verottajia
akkusatiivi verottaja;
verottajan 		verottajat
sisäpaikallissijat
inessiivi verottajassa verottajissa
elatiivi verottajasta verottajista
illatiivi verottajaan verottajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi verottajalla verottajilla
ablatiivi verottajalta verottajilta
allatiivi verottajalle verottajille
muut sijamuodot
essiivi verottajana verottajina
translatiivi verottajaksi verottajiksi
abessiivi verottajatta verottajitta
instruktiivi – verottajin
komitatiivi – verottajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo verottaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo 		-

Käännökset[muokkaa]

1. veroja keräävä viranomainen; pohjimmiltaan valtio

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=verottaja&oldid=4183398”