vavahdus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vavahdus (39)

  1. vavahtaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑʋɑhdus/
  • tavutus: va‧vah‧dus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vavahdus vavahdukset
genetiivi vavahduksen vavahdusten
vavahduksien
partitiivi vavahdusta vavahduksia
akkusatiivi vavahdus;
vavahduksen
vavahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi vavahduksessa vavahduksissa
elatiivi vavahduksesta vavahduksista
illatiivi vavahdukseen vavahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vavahduksella vavahduksilla
ablatiivi vavahdukselta vavahduksilta
allatiivi vavahdukselle vavahduksille
muut sijamuodot
essiivi vavahduksena vavahduksina
translatiivi vavahdukseksi vavahduksiksi
abessiivi vavahduksetta vavahduksitta
instruktiivi vavahduksin
komitatiivi vavahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vavahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
vavahdus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä vavahtaa (vavahd- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]