vaurastuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vaurastuminen (38)
- teonnimi verbistä vaurastua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vaurastuminen | vaurastumiset |
| genetiivi | vaurastumisen | vaurastumisten vaurastumisien |
| partitiivi | vaurastumista | vaurastumisia |
| akkusatiivi | vaurastuminen; vaurastumisen |
vaurastumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vaurastumisessa | vaurastumisissa |
| elatiivi | vaurastumisesta | vaurastumisista |
| illatiivi | vaurastumiseen | vaurastumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vaurastumisella | vaurastumisilla |
| ablatiivi | vaurastumiselta | vaurastumisilta |
| allatiivi | vaurastumiselle | vaurastumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vaurastumisena (vaurastumisna) |
vaurastumisina |
| translatiivi | vaurastumiseksi | vaurastumisiksi |
| abessiivi | vaurastumisetta | vaurastumisitta |
| instruktiivi | – | vaurastumisin |
| komitatiivi | – | vaurastumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vaurastumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vaurastumis- | |