vasallius

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vasallius (40)[1]

  1. se, että on vasalli; vasallina oleminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑsɑlˌlius/ tai /ˈʋɑsɑlːiu̯s/
  • tavutus: va‧sal‧li‧us / va‧sal‧lius

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vasallius vasalliudet
genetiivi vasalliuden vasalliuksien
partitiivi vasalliutta vasalliuksia
akkusatiivi vasallius;
vasalliuden
vasalliudet
sisäpaikallissijat
inessiivi vasalliudessa vasalliuksissa
elatiivi vasalliudesta vasalliuksista
illatiivi vasalliuteen vasalliuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vasalliudella vasalliuksilla
ablatiivi vasalliudelta vasalliuksilta
allatiivi vasalliudelle vasalliuksille
muut sijamuodot
essiivi vasalliutena vasalliuksina
translatiivi vasalliudeksi vasalliuksiksi
abessiivi vasalliudetta vasalliuksitta
instruktiivi vasalliuksin
komitatiivi vasalliuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vasalliude-
vahva vartalo vasalliute-
konsonantti-
vartalo
vasalliut-

Etymologia[muokkaa]

sanan vasalli vartalosta vasalli- ja suffiksista -us

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40