vartija

Suomi

Substantiivi

vartija (12)

1. henkilö, joka vartioi tiettyä paikkaa

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	vartija	vartijat
genetiivi	vartijan	vartijoiden vartijoitten (vartijain)
partitiivi	vartijaa	vartijoita
akkusatiivi	vartija; vartijan	vartijat
Sisäpaikallissijat
inessiivi	vartijassa	vartijoissa
elatiivi	vartijasta	vartijoista
illatiivi	vartijaan	vartijoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	vartijalla	vartijoilla
ablatiivi	vartijalta	vartijoilta
allatiivi	vartijalle	vartijoille
Muut
essiivi	vartijana	vartijoina
translatiivi	vartijaksi	vartijoiksi
abessiivi	vartijatta	vartijoitta
instruktiivi	–	vartijoin
komitatiivi	–	vartijoine- + omistusliite

Käännökset

englanti: guard, sentry, watchman espanja: vigilante, guarda inarinsaame: vahtâ italia: vigilante puola: strażnik m., stróż romania: paznic, păzitor, strajă, gardian ruotsi: vakt tšekki: hlídač, strážce

unkari: őr venäjä: охранник, сторож viro: valvur

Liittyvät sanat

erävartija, henkivartija, kunniavartija, kuulovartija, lainvartija, majakanvartija, merivartija, moraalinvartija, opasvartija, ovenvartija, portinvartija, puistonvartija, rajavartija, siveydenvartija, teollisuusvartija, vanginvartija, veräjänvartija, yövartija