varsa
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
varsa (9)
- yleensä keskenkasvuinen, nuori hevonen, myös aikuisesta hevosesta voidaan puhua isänsä tai emänsä varsana; myös muiden hevosensukuisten jälkeläinen
- Varsa kirmaa hevoshaassa.
- Se on tuottanut hyviä jälkeläisiä, itse se on Erimenijän varsa.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋɑrsɑ/
- tavutus: var‧sa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | varsa | varsat |
| genetiivi | varsan | varsojen (varsain) |
| partitiivi | varsaa | varsoja |
| akkusatiivi | varsa; varsan |
varsat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | varsassa | varsoissa |
| elatiivi | varsasta | varsoista |
| illatiivi | varsaan | varsoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | varsalla | varsoilla |
| ablatiivi | varsalta | varsoilta |
| allatiivi | varsalle | varsoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | varsana | varsoina |
| translatiivi | varsaksi | varsoiksi |
| abessiivi | varsatta | varsoitta |
| instruktiivi | – | varsoin |
| komitatiivi | – | varsoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | varsa- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
vanha indoeurooppalainen laina[1]
Käännökset[muokkaa]
1. yleensä keskenkasvuinen, nuori hevonen, myös aikuisesta hevosesta voidaan puhua isänsä tai emänsä varsana
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
hiirakkovarsa, orivarsa, tammavarsa, varsahalvaus, varsaikä, varsanalainen, varsankello, varsatamma, villivarsa
Aiheesta muualla[muokkaa]
- varsa Kielitoimiston sanakirjassa
- varsa Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 350. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.