varkaus

Wikisanakirjasta
Katso myös: Varkaus

Suomi[muokkaa]

Varkaus

Substantiivi[muokkaa]

varkaus (40)[1]

  1. toisen omaisuuden ottaminen luvatta
  2. (oikeustiede) tahallinen irtaimen omaisuuden anastus, johon ei liity väkivaltaa tai uhkausta, varastamisen toteutus
  3. (vanhentunut) salmi

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑrkɑus/ tai /ˈʋɑrkɑu̯s/
  • tavutus: var‧ka‧us / var‧kaus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi varkaus varkaudet
genetiivi varkauden varkauksien
partitiivi varkautta varkauksia
akkusatiivi varkaus;
varkauden
varkaudet
sisäpaikallissijat
inessiivi varkaudessa varkauksissa
elatiivi varkaudesta varkauksista
illatiivi varkauteen varkauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi varkaudella varkauksilla
ablatiivi varkaudelta varkauksilta
allatiivi varkaudelle varkauksille
muut sijamuodot
essiivi varkautena varkauksina
translatiivi varkaudeksi varkauksiksi
abessiivi varkaudetta varkauksitta
instruktiivi varkauksin
komitatiivi varkauksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo varkaude-
vahva vartalo varkaute-
konsonantti-
vartalo
varkaut-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

autovarkaus, käyttövarkaus, murtovarkaus, myymälävarkaus, pyörävarkaus, taskuvarkaus, varkausjuttu, varkausvakuutus

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • varkaus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40