varauma

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

varauma (10)[1]

  1. valtioiden väliseen sopimukseen tehty rajoittava ehto, varaus

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑrɑu̯mɑ/ tai /ˈʋɑrɑˌumɑ/
  • tavutus: va‧rau‧ma / va‧ra‧u‧ma

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi varauma varaumat
genetiivi varauman varaumien
(varaumain)
partitiivi varaumaa varaumia
akkusatiivi varauma;
varauman
varaumat
sisäpaikallissijat
inessiivi varaumassa varaumissa
elatiivi varaumasta varaumista
illatiivi varaumaan varaumiin
ulkopaikallissijat
adessiivi varaumalla varaumilla
ablatiivi varaumalta varaumilta
allatiivi varaumalle varaumille
muut sijamuodot
essiivi varaumana varaumina
translatiivi varaumaksi varaumiksi
abessiivi varaumatta varaumitta
instruktiivi varaumin
komitatiivi varaumine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo varauma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • varauma Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10