vanua

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vanua

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta vanu

Verbi[muokkaa]

vanua (52) (taivutus[luo])[1]

  1. (tekstiiliala) tiivistyä kuitujen takertuessa toisiinsa; myös takkuuntua.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑnuɑˣ/
  • tavutus: va‧nu‧a

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

1. tiivistyä kuitujen takertuessa toisiinsa; myös takkuuntua

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • vanua Kielitoimiston sanakirjassa

Fidži[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vanua

  1. maa
  2. paikka

Molima[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vanua

  1. talo

Viitteet[muokkaa]

  1. ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 52
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=vanua&oldid=4163196”