vanhahtavuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vanhahtavuus (40)
- se, että on vanhahtava
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋɑnhɑhˌt̪ɑʋuːs/
- tavutus: van‧hah‧ta‧vuus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vanhahtavuus | vanhahtavuudet |
| genetiivi | vanhahtavuuden | vanhahtavuuksien |
| partitiivi | vanhahtavuutta | vanhahtavuuksia |
| akkusatiivi | vanhahtavuus; vanhahtavuuden |
vanhahtavuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vanhahtavuudessa | vanhahtavuuksissa |
| elatiivi | vanhahtavuudesta | vanhahtavuuksista |
| illatiivi | vanhahtavuuteen | vanhahtavuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vanhahtavuudella | vanhahtavuuksilla |
| ablatiivi | vanhahtavuudelta | vanhahtavuuksilta |
| allatiivi | vanhahtavuudelle | vanhahtavuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vanhahtavuutena | vanhahtavuuksina |
| translatiivi | vanhahtavuudeksi | vanhahtavuuksiksi |
| abessiivi | vanhahtavuudetta | vanhahtavuuksitta |
| instruktiivi | – | vanhahtavuuksin |
| komitatiivi | – | vanhahtavuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | vanhahtavuude- | |
| vahva vartalo | vanhahtavuute- | |
| konsonantti- vartalo |
vanhahtavuut- | |
Etymologia[muokkaa]
sanan vanhahtava vartalosta vanhahtav- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on vanhahtava
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- vanhahtavuus Kielitoimiston sanakirjassa