vana

Suomi

Substantiivi

vana (9)

1. aluksen ilmaan tai veteen jättämä kulkujälki, perävana

   Veneen vana katoaa pian aaltoihin.

   Lentokoneiden taivaalle piirtämät vanat näkyvät sopivalla säällä vielä pitkään koneiden mentyä.

2. vako, uurros

   Kottaraiset tulevat auran vanalle etsimään matoja.

3. (kasvitiede) kasvin ilmaverson varsiosa

Käännökset

1. vana ilmassa tai vedessä

bulgaria: след m. englanti: trail, (lentokoneen) condensation trail, contrail

venäjä: след m.

2. auran vana

Kts. vako, uurros

3. kasvitiede

Ido

Adjektiivi

vana

1. turha, tulokseton

Latina

Adjektiivi

vāna

1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinimuoto sanasta vānus
2. (taivutusmuoto) monikon neutrimuoto sanasta vānus
3. (taivutusmuoto) monikon neutrin akkusatiivimuoto sanasta vānus

Adjektiivi

vānā

1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin ablatiivimuoto sanasta vānus

Ruotsi

Substantiivi

vana (1) (vanan, vanor, vanorna)

1. tapa, tottumus, rutiini

Tšekki

Substantiivi

vana f.

1. amme, kylpyamme

Viro

Adjektiivi

vana (gen vana, part vana)

1. vanha

   vana inimene – vanha ihminen

   Vana aednik, õpetaja, tööline. – Vanha puutarhuri, opettaja, työntekijä.

   Vanema põlve kirjanik – Vanhemman polven kirjailija.

   Tallinn on vana linn. – Tallinna on vanha kaupunki.

Taivutus

• tyyppi 17u (sõna)

Sijamuotoja	Yksikkö	Monikko
Nominatiivi	vana	vanad
Genetiivi	vana	vanade
Partitiivi	vana	vanu vanasid
Illatiivi	vanasse	vanusse vanadesse

Vertailuasteet

• Komparatiivi vanem
• Superlatiivi vanim ja kõige vanem

Liittyvät sanat

• (osittainen antonyymi) noor
• vanasti
• vanadus
• vanaaegne, vanamoodne
• igivana
• vanake
• vanamees, vanaisa, vanaema, vanatädi, vanamutt, vanavanem, vanavanaema,
• vanalinn, vanainimene, vanaeit, vanahärra, vanasõna, vanarahvas, vanaproua, vanatühi, vanapaar, vanapoiss,
• jõuluvana, näärivana
• vanadekodu

Substantiivi

vana

1. vanha

   vanad ja noored – vanhat ja nuoret

Taivutus

• tyyppi 17u (sõna)

Võro

Adjektiivi

vana (gen vana, part vanna)

1. vanha