valtavuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
valtavuus (40)
- se, että on valtava
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋɑlt̪ɑʋuːs/
- tavutus: val‧ta‧vuus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | valtavuus | valtavuudet |
genetiivi | valtavuuden | valtavuuksien |
partitiivi | valtavuutta | valtavuuksia |
akkusatiivi | valtavuus; valtavuuden |
valtavuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | valtavuudessa | valtavuuksissa |
elatiivi | valtavuudesta | valtavuuksista |
illatiivi | valtavuuteen | valtavuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | valtavuudella | valtavuuksilla |
ablatiivi | valtavuudelta | valtavuuksilta |
allatiivi | valtavuudelle | valtavuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | valtavuutena | valtavuuksina |
translatiivi | valtavuudeksi | valtavuuksiksi |
abessiivi | valtavuudetta | valtavuuksitta |
instruktiivi | – | valtavuuksin |
komitatiivi | – | valtavuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | valtavuude- | |
vahva vartalo | valtavuute- | |
konsonantti- vartalo |
valtavuut- |
Etymologia[muokkaa]
sanan valtava vartalosta valtav- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on valtava
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- valtavuus Kielitoimiston sanakirjassa