valtavuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

valtavuus (40)

  1. se, että on valtava

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑlt̪ɑʋuːs/
  • tavutus: val‧ta‧vuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi valtavuus valtavuudet
genetiivi valtavuuden valtavuuksien
partitiivi valtavuutta valtavuuksia
akkusatiivi valtavuus;
valtavuuden
valtavuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi valtavuudessa valtavuuksissa
elatiivi valtavuudesta valtavuuksista
illatiivi valtavuuteen valtavuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi valtavuudella valtavuuksilla
ablatiivi valtavuudelta valtavuuksilta
allatiivi valtavuudelle valtavuuksille
muut sijamuodot
essiivi valtavuutena valtavuuksina
translatiivi valtavuudeksi valtavuuksiksi
abessiivi valtavuudetta valtavuuksitta
instruktiivi valtavuuksin
komitatiivi valtavuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo valtavuude-
vahva vartalo valtavuute-
konsonantti-
vartalo
valtavuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan valtava vartalosta valtav- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]