valmius

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

valmius (40)[1]

  1. se, että on varautunut poikkeuksellisiin olosuhteisiin
    öljyntorjunnan valmius
    olla valmiudessa
  2. se, että on koulutuksen tai muun kokemuksen kautta kykenevä toimimaan jossakin asiassa
    valmius kohdata ongelmanuori

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑlmius/ tai /ˈʋɑlmiu̯s/
  • tavutus: val‧mi‧us / val‧mius

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi valmius valmiudet
genetiivi valmiuden valmiuksien
partitiivi valmiutta valmiuksia
akkusatiivi valmius;
valmiuden
valmiudet
sisäpaikallissijat
inessiivi valmiudessa valmiuksissa
elatiivi valmiudesta valmiuksista
illatiivi valmiuteen valmiuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi valmiudella valmiuksilla
ablatiivi valmiudelta valmiuksilta
allatiivi valmiudelle valmiuksille
muut sijamuodot
essiivi valmiutena valmiuksina
translatiivi valmiudeksi valmiuksiksi
abessiivi valmiudetta valmiuksitta
instruktiivi valmiuksin
komitatiivi valmiuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo valmiude-
vahva vartalo valmiute-
konsonantti-
vartalo
valmiut-

Etymologia[muokkaa]

sanan valmis vartalosta valmi- ja suffiksista -us

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

hälytysvalmius, katastrofivalmius, kouluvalmius, käyttövalmius, maksuvalmius, sotavalmius, uhrivalmius, valmiusasento, valmiusaste, valmiusjoukko, valmiuslaukku, valmiusohjelma, valmiusryhmä, valmiustila

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • valmius Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40