valloittaja

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

valloittaja (10)

  1. armeija tms., joka valloittaa tai on valloittanut jonkin

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑlːoi̯t̪ˌt̪ɑjɑ/
  • tavutus: val‧loit‧ta‧ja

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi valloittaja valloittajat
genetiivi valloittajan valloittajien
(valloittajain)
partitiivi valloittajaa valloittajia
akkusatiivi valloittaja;
valloittajan
valloittajat
sisäpaikallissijat
inessiivi valloittajassa valloittajissa
elatiivi valloittajasta valloittajista
illatiivi valloittajaan valloittajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi valloittajalla valloittajilla
ablatiivi valloittajalta valloittajilta
allatiivi valloittajalle valloittajille
muut sijamuodot
essiivi valloittajana valloittajina
translatiivi valloittajaksi valloittajiksi
abessiivi valloittajatta valloittajitta
instruktiivi valloittajin
komitatiivi valloittajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo valloittaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]