valhe

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

valhe (48)

  1. sama kuin vale

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑlheˣ/
  • tavutus: val‧he

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi valhe valheet
genetiivi valheen valheiden
valheitten
partitiivi valhetta valheita
akkusatiivi valhe;
valheen
valheet
sisäpaikallissijat
inessiivi valheessa valheissa
elatiivi valheesta valheista
illatiivi valheeseen valheisiin
valheihin
ulkopaikallissijat
adessiivi valheella valheilla
ablatiivi valheelta valheilta
allatiivi valheelle valheille
muut sijamuodot
essiivi valheena valheina
translatiivi valheeksi valheiksi
abessiivi valheetta valheitta
instruktiivi valhein
komitatiivi valheine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo valhee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
valhet-

Etymologia[muokkaa]

< valeh < ehkä sanasta valaa[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

emävalhe, hätävalhe, valheenpaljastin, valheenpaljastus

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • valhe Kielitoimiston sanakirjassa
  • valhe Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 345. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.