valaskala
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
valaskala (9)
- (arkikieltä, vanhahtava) kansanomainen ilmaus valaasta, suuresta veden elävästä
- Eilen tarttui joku peto uistimeen, oli ainakin valaskalan kokoinen ― sinne meni uistin.
- Raamatun mukaan Joona oli valaskalan vatsassa.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋɑlɑsˌkɑlɑ/
- tavutus: va‧las‧ka‧la
Etymologia[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- valaskala Kielitoimiston sanakirjassa