vaillinainen

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

vaillinainen (38) (komparatiivi vaillinaisempi, superlatiivi vaillinaisin) (taivutus[luo])

  1. vajaa
    Minusta on aina tuntunut kuin olisin jotenkin vaillinainen ilman häntä.
  2. sellainen, joka ei ole täydellinen; puutteellinen
    He tunsivat ymmärtävänsä toisiansa, vaikka molempien kielitaito oli vaillinainen.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑi̯lːiˌnɑi̯nen/
  • tavutus: vail‧li‧nai‧nen

Etymologia[muokkaa]

johdos sanasta vailla[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat ja sanaliitot[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana vailla.