vaillinainen
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
vaillinainen (38) (komparatiivi vaillinaisempi, superlatiivi vaillinaisin) (taivutus[luo])
- vajaa
- Minusta on aina tuntunut kuin olisin jotenkin vaillinainen ilman häntä.
- sellainen, joka ei ole täydellinen; puutteellinen
- He tunsivat ymmärtävänsä toisiansa, vaikka molempien kielitaito oli vaillinainen.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋɑi̯lːiˌnɑi̯nen/
- tavutus: vail‧li‧nai‧nen
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. vajaa
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: vaillinaisesti
- substantiivit: vaillinaisuus
Yhdyssanat ja sanaliitot[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- vaillinainen Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana vailla.