vahva verbi
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (kielitiede) verbi, jolla on vahva taivutus
- (kielitiede) germaanisissa kielissä verbien luokka, jossa taivutusmuoto ilmaistaan suffiksin sijasta ablautilla
- (kielitiede) jokin englannin kielen niistä epäsäännöllisistä verbeistä, joissa ei ilmaista menneen ajan aikamuotoja suffiksilla
Etymologia[muokkaa]
- sanaliitto sanoista vahva ja verbi < käännöslaina saksan kielen sanaliitosta starkes Verb
Käännökset[muokkaa]
1. toimintaa tai tilaa merkitsevä sana
|
|