vahinko

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vahinko (1-G)

  1. ilman pahaa tarkoitusta tehty teko
    Anteeksi, se oli vahinko.
  2. edellisestä johdettuna virtsan tai ulosteen tuleminen housuihin
    Emilialla kävi vahinko ja hänellä tuli pissat housuun.
  3. tuleminen suunnittelematta raskaaksi
  4. jonkin tapahtuman tai toiminnan aiheuttama menetys, tappio tai tuho
    Onnettomuudesta aiheutui miljoonien dollarien vahingot.
    olla vahingoksi

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑhiŋko/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vahinko vahingot
genetiivi vahingon vahinkojen
partitiivi vahinkoa vahinkoja
akkusatiivi vahinko;
vahingon
vahingot
sisäpaikallissijat
inessiivi vahingossa vahingoissa
elatiivi vahingosta vahingoista
illatiivi vahinkoon vahinkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vahingolla vahingoilla
ablatiivi vahingolta vahingoilta
allatiivi vahingolle vahingoille
muut sijamuodot
essiivi vahinkona vahinkoina
translatiivi vahingoksi vahingoiksi
abessiivi vahingotta vahingoitta
instruktiivi vahingoin
komitatiivi vahinkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vahingo-
vahva vartalo vahinko-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

hallavahinko, henkilövahinko, hirvivahinko, hoitovahinko, hyönteisvahinko, kulovahinko, liikennevahinko, merivahinko, miljoonavahinko, myrskyvahinko, omaisuusvahinko, palovahinko, porovahinko, potilasvahinko, riistavahinko, routavahinko, satovahinko, savuvahinko, sotavahinko, syönnösvahinko, tuotevahinko, tuplavahinko, vahingonilo, vahingonkorvaus, vahingonlaukaus, vahinkoeläin, vahinkolapsi, vahinkovakuutus, vesivahinko, ympäristövahinko, öljyvahinko

Idiomit[muokkaa]

  • antaa vahingon kiertää
  • ei vahinko tule kello kaulassa = ei varoita tulostaan
  • laittaa vahinko kiertämään
  • vahingosta viistastuneena

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 362. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.