vaha
Wikisanakirja
 |
Sisällysluettelo |
Suomi [muokkaa]
Substantiivi [muokkaa]
vaha (9)
- (kemia) pitkäketjuisen karboksyylihapon tai pitkäketjuisen alkoholin esteri
- (vanhentunut, länsimurteissa) iso, yksinäinen kivi, siirtolohkare, rajakivi
Ääntäminen [muokkaa]
- IPA: [ˈʋɑɦɑ]
Taivutus [muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | vaha | vahat |
| genetiivi | vahan | vahojen (vahain) |
| partitiivi | vahaa | vahoja |
| akkusatiivi | vaha; vahan | vahat |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vahassa | vahoissa |
| elatiivi | vahasta | vahoista |
| illatiivi | vahaan | vahoihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vahalla | vahoilla |
| ablatiivi | vahalta | vahoilta |
| allatiivi | vahalle | vahoille |
| Muut | ||
| essiivi | vahana | vahoina |
| translatiivi | vahaksi | vahoiksi |
| abessiivi | vahatta | vahoitta |
| instruktiivi | – | vahoin |
| komitatiivi | – | vahoine- + omistusliite |
Käännökset [muokkaa]
1. esteri
