vaarain

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vaarain (33)[1]

  1. (kansankielinen) vadelma

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑːrɑi̯n/
  • tavutus: vaa‧rain

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vaarain vaaraimet
genetiivi vaaraimen vaaraimien
vaarainten
partitiivi vaarainta vaaraimia
akkusatiivi vaarain;
vaaraimen
vaaraimet
sisäpaikallissijat
inessiivi vaaraimessa vaaraimissa
elatiivi vaaraimesta vaaraimista
illatiivi vaaraimeen vaaraimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vaaraimella vaaraimilla
ablatiivi vaaraimelta vaaraimilta
allatiivi vaaraimelle vaaraimille
muut sijamuodot
essiivi vaaraimena
(vaarainna)
vaaraimina
translatiivi vaaraimeksi vaaraimiksi
abessiivi vaaraimetta vaaraimitta
instruktiivi vaaraimin
komitatiivi vaaraimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vaaraime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
vaarain-

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • vaarain Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi[muokkaa]

vaarain

  1. (taivutusmuoto) monikon genetiivi sanasta vaara

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 33