vaaninta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vaaninta (9-J)

  1. vaaniminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑːnint̪ɑ/
  • tavutus: vaa‧nin‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vaaninta vaaninnat
genetiivi vaaninnan vaanintojen
(vaanintain)
partitiivi vaanintaa vaanintoja
akkusatiivi vaaninta;
vaaninnan
vaaninnat
sisäpaikallissijat
inessiivi vaaninnassa vaaninnoissa
elatiivi vaaninnasta vaaninnoista
illatiivi vaanintaan vaanintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vaaninnalla vaaninnoilla
ablatiivi vaaninnalta vaaninnoilta
allatiivi vaaninnalle vaaninnoille
muut sijamuodot
essiivi vaanintana vaanintoina
translatiivi vaaninnaksi vaaninnoiksi
abessiivi vaaninnatta vaaninnoitta
instruktiivi vaaninnoin
komitatiivi vaanintoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vaaninna-
vahva vartalo vaaninta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]