väsynyt
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
väsynyt (47) (komparatiivi väsyneempi, superlatiivi väsynein) (taivutus[luo])
- levon tai unen tarpeessa oleva; uupunut
- Ville ei ole nukkunut pitkään aikaan, hän on varmasti väsynyt.
- kyllästynyt
- Olen väsynyt tämän saman asian jauhamiseen!
- moneen kertaan kuultu, kulunut, huono juttu tai vitsi
- väsynyt vanha vitsi
- (materiaalista) toistuvien muodonmuutosten säröyttämä ja heikentämä
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋæsynyt̪/
- tavutus: vä‧sy‧nyt
Käännökset[muokkaa]
1. levon tai unen tarpeessa oleva; uupunut
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
- (humor.) töttöröö (1)
Johdokset[muokkaa]
- adverbit: väsyneesti
Vastakohta[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- väsynyt Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi[muokkaa]
väsynyt
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä väsyä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | väsynyt | väsyneet |
| genetiivi | väsyneen | väsyneiden väsyneitten |
| partitiivi | väsynyttä | väsyneitä |
| akkusatiivi | väsynyt; väsyneen | väsyneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | väsyneessä | väsyneissä |
| elatiivi | väsyneestä | väsyneistä |
| illatiivi | väsyneeseen | väsyneisiin väsyneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | väsyneellä | väsyneillä |
| ablatiivi | väsyneeltä | väsyneiltä |
| allatiivi | väsyneelle | väsyneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | väsyneenä | väsyneinä |
| translatiivi | väsyneeksi | väsyneiksi |
| abessiivi | väsyneettä | väsyneittä |
| instruktiivi | – | väsynein |
| komitatiivi | – | väsyneine |