väsyä

Suomi

Verbi

väsyä (52) (taivutus[luo])

1. menettää henkisiä t. ruumiillisia voimiansa, uupua
2. (fysiikka) säröytyä ja heikentyä toistuvien jännitystilan muutosten seurauksena

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋæsyæˣ/
• tavutus: vä‧sy‧ä

Etymologia

vanha germaaninen laina

Käännökset

1. menettää henkisiä t. ruumiillisia voimiansa, uupua

englanti: get tired ranska: se lasser

ruotsi: bli trött, tröttna, bli uttröttad viro: väsima, väsida

2. säröytyä ja heikentyä toistuvien jännitystilan muutosten seurauksena

englanti: to fatigue

Liittyvät sanat

• ikävystyä
• kyllästyä
• pitkästyä

Johdokset

• adjektiivit: väsy
• substantiivit: väsy, väsymys
• verbit: momentaaninen väsähtää, kausatiivinen väsyttää

Yhdyssanat

väsymisilmiö, väsymismurtuma

Aiheesta muualla

• väsyä Kielitoimiston sanakirjassa