väristin
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
väristin (33)
- (hyönteistiede) tasapainoelimeksi kehittynyt, nuijamainen toinen siipipari
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | väristin | väristimet |
| genetiivi | väristimen | väristimien väristinten |
| partitiivi | väristintä | väristimiä |
| akkusatiivi | väristin; väristimen |
väristimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | väristimessä | väristimissä |
| elatiivi | väristimestä | väristimistä |
| illatiivi | väristimeen | väristimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | väristimellä | väristimillä |
| ablatiivi | väristimeltä | väristimiltä |
| allatiivi | väristimelle | väristimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | väristimenä (väristinnä) |
väristiminä |
| translatiivi | väristimeksi | väristimiksi |
| abessiivi | väristimettä | väristimittä |
| instruktiivi | – | väristimin |
| komitatiivi | – | väristimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | väristime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
väristin- | |
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
väristin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä väristää