värähtely

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

värähtely (2)[1]

  1. (fysiikka) poikittaista tai pitkittäistä liikettä tasapainotilan ympärillä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋæræhˌt̪ely/
  • tavutus: vä‧räh‧te‧ly

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi värähtely värähtelyt
genetiivi värähtelyn värähtelyjen
värähtelyiden
värähtelyitten
partitiivi värähtelyä värähtelyitä
värähtelyjä
akkusatiivi värähtely;
värähtelyn
värähtelyt
sisäpaikallissijat
inessiivi värähtelyssä värähtelyissä
elatiivi värähtelystä värähtelyistä
illatiivi värähtelyyn värähtelyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi värähtelyllä värähtelyillä
ablatiivi värähtelyltä värähtelyiltä
allatiivi värähtelylle värähtelyille
muut sijamuodot
essiivi värähtelynä värähtelyinä
translatiivi värähtelyksi värähtelyiksi
abessiivi värähtelyttä värähtelyittä
instruktiivi värähtelyin
komitatiivi värähtelyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo värähtely-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

sinivärähtely, värähtelyliike, värähtelypiiri

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2