välike

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

välike (48-A)

  1. välissä oleva osa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋælikeˣ/
  • tavutus: vä‧li‧ke

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi välike välikkeet
genetiivi välikkeen välikkeiden
välikkeitten
partitiivi välikettä välikkeitä
akkusatiivi välike;
välikkeen
välikkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi välikkeessä välikkeissä
elatiivi välikkeestä välikkeistä
illatiivi välikkeeseen välikkeisiin
välikkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi välikkeellä välikkeillä
ablatiivi välikkeeltä välikkeiltä
allatiivi välikkeelle välikkeille
muut sijamuodot
essiivi välikkeenä välikkeinä
translatiivi välikkeeksi välikkeiksi
abessiivi välikkeettä välikkeittä
instruktiivi välikkein
komitatiivi välikkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo välikkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
väliket-

Etymologia[muokkaa]

väli + -ke

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Vieruskäsitteet[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • välike Kielitoimiston sanakirjassa