väkevyys
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
väkevyys (40)
- se, että on väkevä; voima; voimakkuus
- Herra on kansansa väkevyys, hän on voideltunsa pelastus ja turva. (Psalmit 28)
- hänen kirkkautensa väkevyys
- pitoisuus, voimakkuus
- Asetometri, kone, jolla titreeraamalla määrätään etikan väkevyys.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋækeʋyːs/
- tavutus: vä‧ke‧vyys
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | väkevyys | väkevyydet |
| genetiivi | väkevyyden | väkevyyksien |
| partitiivi | väkevyyttä | väkevyyksiä |
| akkusatiivi | väkevyys; väkevyyden |
väkevyydet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | väkevyydessä | väkevyyksissä |
| elatiivi | väkevyydestä | väkevyyksistä |
| illatiivi | väkevyyteen | väkevyyksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | väkevyydellä | väkevyyksillä |
| ablatiivi | väkevyydeltä | väkevyyksiltä |
| allatiivi | väkevyydelle | väkevyyksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | väkevyytenä | väkevyyksinä |
| translatiivi | väkevyydeksi | väkevyyksiksi |
| abessiivi | väkevyydettä | väkevyyksittä |
| instruktiivi | – | väkevyyksin |
| komitatiivi | – | väkevyyksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | väkevyyde- | |
| vahva vartalo | väkevyyte- | |
| konsonantti- vartalo |
väkevyyt- | |
Etymologia[muokkaa]
sanan väkevä vartalosta väkev- ja suffiksista -yys
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on väkevä
|
2. pitoisuus, voimakkuus
|
Ks. pitoisuus |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- väkevyys Kielitoimiston sanakirjassa