väijytys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

väijytys (39)

  1. vastapuolen kulkureitille valmisteltu hyökkäys
    Paluumatkallaan partio joutui erään suon laidassa vihollisen väijytykseen.
    Ryhmä jättäytyi väijytykseen kuusikokoiseen rinteeseen.
    Partio tiesi tulleensa ilmi, ja suunnitellusta väijytyksestä jouduttiin näin luopumaan. (Lassi Saressalo: Päämajan kaukopartiot jatkosodassa)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋæi̯jyt̪ys/
  • tavutus: väi‧jy‧tys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi väijytys väijytykset
genetiivi väijytyksen väijytysten
väijytyksien
partitiivi väijytystä väijytyksiä
akkusatiivi väijytys;
väijytyksen
väijytykset
sisäpaikallissijat
inessiivi väijytyksessä väijytyksissä
elatiivi väijytyksestä väijytyksistä
illatiivi väijytykseen väijytyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi väijytyksellä väijytyksillä
ablatiivi väijytykseltä väijytyksiltä
allatiivi väijytykselle väijytyksille
muut sijamuodot
essiivi väijytyksenä väijytyksinä
translatiivi väijytykseksi väijytyksiksi
abessiivi väijytyksettä väijytyksittä
instruktiivi väijytyksin
komitatiivi väijytyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo väijytykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
väijytys-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

väijytysasema