uvulaari
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
uvulaari (5)
- (fonetiikka) äänne, jota äännettäessä kielen takaosa koskettaa kitalaen takaosaa.
- Suomessa ei ole uvulaariäänteitä, kuin lainasanoissa. Hepreassa uvulaariäänne q on qofilla.
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uvulaari | uvulaarit |
| genetiivi | uvulaarin | uvulaarien (uvulaarein) |
| partitiivi | uvulaaria | uvulaareja |
| akkusatiivi | uvulaari; uvulaarin |
uvulaarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uvulaarissa | uvulaareissa |
| elatiivi | uvulaarista | uvulaareista |
| illatiivi | uvulaariin | uvulaareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uvulaarilla | uvulaareilla |
| ablatiivi | uvulaarilta | uvulaareilta |
| allatiivi | uvulaarille | uvulaareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uvulaarina | uvulaareina |
| translatiivi | uvulaariksi | uvulaareiksi |
| abessiivi | uvulaaritta | uvulaareitta |
| instruktiivi | – | uvulaarein |
| komitatiivi | – | uvulaareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | uvulaari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |