uute

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

uute (48-C)

  1. ekstrakti, uuttamalla valmistettu aine tai aineseos, josta liuotin on osaksi tai kokonaan poistettu

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈuːt̪e̞ˣ]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uute uutteet
genetiivi uutteen uutteiden
uutteitten
partitiivi uutetta uutteita
akkusatiivi uute;
uutteen
uutteet
sisäpaikallissijat
inessiivi uutteessa uutteissa
elatiivi uutteesta uutteista
illatiivi uutteeseen uutteisiin
uutteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi uutteella uutteilla
ablatiivi uutteelta uutteilta
allatiivi uutteelle uutteille
muut sijamuodot
essiivi uutteena uutteina
translatiivi uutteeksi uutteiksi
abessiivi uutteetta uutteitta
instruktiivi uuttein
komitatiivi uutteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo uuttee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
uutet-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

auringonhattu-uute, kasviuute, lihauute, mallasuute, uuteaine, yrttiuute

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • uute Kielitoimiston sanakirjassa
  • uute Tieteen termipankissa