uusikuu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

uusikuu (51)

  1. Kuun vaihe, jolloin Aurinko on sen takana valaisten Kuun vastakkaista puolta ja Maata kohti ei ole yhtään näkyvää valaistua Kuun pintaa, eikä Kuuta voida nähdä
    Uudenkuun synty almanakassa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈuːsiˌkuː/
  • tavutus: uu‧si‧kuu

Etymologia[muokkaa]

yhdyssana sanoista uusi ja kuu

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kuunsirppi, kuunvaihe, puolikuu, täysikuu

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • uusikuu Kielitoimiston sanakirjassa