utu

Wikisanakirjasta
Katso myös: -utu-, ütü

Suomi[muokkaa]

Wikipedia
Katso artikkeli Utu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Utu
Utu

Substantiivi[muokkaa]

utu (1-F)[1]

  1. (ilmatiede) kosteaa sameutta ilmassa
    Udun vallitessa näkyvyys on yli kaksi kilometriä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈut̪u/
  • tavutus: u‧tu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi utu udut
genetiivi udun utujen
partitiivi utua utuja
akkusatiivi utu;
udun
udut
sisäpaikallissijat
inessiivi udussa uduissa
elatiivi udusta uduista
illatiivi utuun utuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi udulla uduilla
ablatiivi udulta uduilta
allatiivi udulle uduille
muut sijamuodot
essiivi utuna utuina
translatiivi uduksi uduiksi
abessiivi udutta uduitta
instruktiivi uduin
komitatiivi utuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo udu-
vahva vartalo utu-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

sumu, usva

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

utupilvi

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • utu Kielitoimiston sanakirjassa
  • utu Tieteen termipankissa
  • utu Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-F